maanantai 27. joulukuuta 2021

Surullisella kummitustalo-kiertueella ja syksyisessä metsässä LOTRailemassa örkkien kera.

Ehkä. Raunioita ja rappioromantiikkaa. Kruunuvuorenranta oli upea miljöö kartanoille tai itä-Helsingissä. Nyt ränsistyneistä, hylätyistä huviloista on jäljellä enää rauniot. Ruskaretkellä. Kun sadepisaratkin itkivät. Laajasalosta lähiöstä pääsee kävelemään ihanaan metsään, vuoristolle, tai pikkuiselle nousulle, meren rantaan katsomaan, kuinka upeaa on myrsky, ja olla tukka tuulessa, antaa negatiivisten ajatusten ja kaltoinkohtelun lentää, kauas pois.

Suojelin jokanaisenoikeuksiani ja olen viemässä ne Unescon listalle! Kahtena päivänä neljästä menin metsään 24. ja 26.09.18 #mennäänmetsään -häsällä. Lue lisää Merkitse metsäkäyntisi Mennään metsään -laskuriin – suojellaan näin jokamiehenoikeuksia ja viedään ne Unescon listalle! YLE

Kun mielessä soi, ei blues, vaan kotimainen elämää suurempi musa sen metsän  uumeniin  elokuvasta Käpy selän alla, metsän siimeksessä, ja tietysti metsäntytär tahdon olla, ja muutkin Aleksis Kiven laulut, joissa kunnioitetaan eläimiä, rauhaa, metsää ja luontoa, mutta metsä voi olla myös tuonela, tuonen lehto, öinen lehto. Ennen kaikkea kaukana kavala maailma. Tai ainakin twitterin napin painalluksen päässä.

Kruunuvuoren huvila-alue on suljettu pysyvästi, ilmoittaa internetin kartat, mutta tottahan toki alueelle, metsäpoluille pääsee köyhäkin ihminen ilmaiseksi virkistymään. Huviloista tai ainakin yhdestä sotketusta huvilasta Villa Hällebo on otettu porthaat pois, ja ikkunat naulattu kiini, ettei lisää ilkivaltaa. Järkyttävää on, ettei upeista huviloista ole huolehdittu. Rakastin 70-luvun alussa Peppi Pitkätossua ja Pepin omaa kotia, apinoita, hevosia. Minulla on syvä suhde vanhoihin puutaloihin.

Mutta Kruunuvuorenrantaa räjäytellään ja tehdään uusia asuntoja rikkaille. Ikävää.

Kannattaa olla kiinnostunut ja huolissan siitä, mitä omassa kaupungissa aiotaan tuhota, ja mihin satsata. Ikimetsiä ei saa tuhota. Kapulaa rattaisiin oikeistolaisille jotka yrittävät tuhota luontoa, allekirjoittamaan adresseja, osallistumaan miekkareihin, levittämään tietoa verkossa.

Jos on pakko saada uusia asuntoja, niin keskustan tyhjyyttä kumisevat konttorit kaikille asunnoiksi.

Täällä on ollut kaivostoimintaa " ainakin 1700-luvulta lähtien " sekä upean Kruunuvuorenlammen on juossut ympäri olympiavoittja Emil Zatopek niin ikkään olymppiavuonna 1952....

Vaikka urpaanissa matkailussa tämä alue on jo niin menneen talven Lumia, niin teenkin historiallisen matkan. Kahdesti! Surullisella kummitustalo-kiertueella, ja ruskaretkellä, varsinaisella koiranilmalla kun koiratkin katsoivat ihmetellen matkaamistani.... Hertsikan metroasemalta voi ottaa bussin 88 ja jäädä pysäkillä Hopealahtiko se oli, ja siitä on lyhyt kävely polulle. Naurettavaaa kyllä, alueella ei ole jalkakäytävää koko matkaa, niin esimerkiksi kahden peräkkäisen bussipysäkin väliä kävellessä on käveltävä ajotiellä. Typerää. Joissakin ohjeissa on mennä päättärille Päätie, mutta sieltä oli pitempi kävely, ja toiselta polulta. Ajattelin kuten Klonkku että näyttää eri tie, mennä eri tie, niin vaikka kahtena päivänä eri pysäkeiltä ja eri poluilta pääsin vain yhdelle hylätylle huvilalle, ja yhdelle poltetulle talolle, joka oli lautakasana, mäsänä, mutta muuri ja savupiippu oli paikoillaan, töhrittynä. LOTRailua oli muutenkin, kun seisoi komeiden puiden juurilla ja kuin suoraan romaanista, ylempävä pelottava musta ratsastaja.
      Kauhuromanttiset matkat, gothic travels... Mielessä soi myös Musta Paraati, ja eri toten kohdat yksin raunioilla.... sekä Ja myrsky nousee... Mutta miten kuvat tyhjiä kohtia kaunilla paikalla kartanoista jotka on jo purettu. "En ma iloitse, en sure, huokaa;  mutta metsän tummuus mulle tuokaa," Eino Leino, Nocturne.

Nämä värikuvat vedin Nikon D40, mutta tviittien kuvat Huawei matkapuhelimella. 24. ja 26.09.18. Satu Ylavaara Photography 2018:


                               © Satu Ylavaara Photography 2018

Tämä metsien ylpeä örkki tuli kuvattua Huaweilla  26.09.2018, mutta ei se mitään. Vai onko se kruunuvuorenpeikko....  Surullisella kummitustalo-kiertueella ja syksyisessä metsässä LOTRailemassa örkkien kera.
          Alla sitten järkkärin kuvia 24.09.2018: Satu Ylavaara Photography 2018:

Varikset Herttoniemen metrolla olivat kuin korppikotkat lännenfilmissä... Kauniita hirmuliskojen jälkeläisiä, jotka toimivat kaupungin - ja metsän - puhtaanapitolaitoksina....

Kauniit punaiset marjat, kalevalalaiset. Vaikka saamenkielessä ruska tarkoittaa roskaa, niin en kuvannut pelkästään ääliöiden eli metsäsikojen metsään jättämiä roskia vaipoista kenkiin, mustiin jätesäkkeihin -mafiatyyliin, pillimehua ja karkkipapereita. Luulis, että ne olis hemmetin kevyitä kuljettaa takas. 
Ruska. Syksy. Metsä. 
Metsä saakin olla ihanasti rempallaan, luonnontilassa, osa puista kaatua, ja jäädä niille sijoilleen, sammaleen kasvaa, ja sienien, luonnollisesti. Metsässä on paljon pareidoliaa, kannot muistuttavat peikkoja ja sarjakuvahahmoja. 

ja sitten, huviloita kohti, nyt kamerana Lumix DC-GX800 ( Panasonic DC-GX800 ):

nämä ovat raakakuvia sanan kummassakin merkityksessä, eli alkuperäisiä, koskemattomia ja muokkaamattomia, ja muotisana #nofilter ilman filtterii, kokoa tietenkin pienensin. Raakoja myös siksi, miten aika näkyy, kauhuromantiikka, goottilaisuus ja rauniot olivat, ja ovat yhä, sitä, että lopulta luonto valtaa kauneimmankin, ja kauheimmankin, aavetalon, autiotalon, tai sittem tyhmä ja myötötunnoton oikeistolainen tuhoaa kaupunginvaltuustossa. Jätin kuvat hailakoiksi, aavemaisiksi, udun ympäröimiksi, tarkoituksella. 


Onko tässä Puutarhurin huvila, ei voi olla

virstanpylväät, mutta ei enää niin ylväät, raunioita, ja rappioromantiikkaa...

ja sitten olimme ensimmäisellä poltetutulla talolla, Nikon D40

kuka sinut, kaunis kuusi, käski kasvaa keskelle polkua... Pari askelta Suutarin entisestä kartanosta oikealle, kallioita päin. Kärsin vertigosta, mutta se ei estä valokuvaamista. Kuljien myös järkevissä kengissä ja katson mihin astun. Se olikin Puutarhurin talo, joka oli poltettu viimeksi. Ajattelinki, että onpa pieni kartanoksi. Surullista silti. 

Näkymät voisivat olla aivan hyvin kansallispuistosta ja kelohongat Vallilan kuoseista, mutta tänne on halvempi ja helpompi mennä. 

ja on aika katsoa peiliin, vähän niinkuin Rosemary´s Baby -romaanin kirjoittajan kirjailijakuva. Paitsi samea kuva...












ja sitten olimme Villa Hällebossa!


Mutta siitä lissää ensi viikolla. Tai hetkellä.







© Satu Ylavaara Photography 2018



Ja näin pysyt kartalla:


Tviitejä Kruunuvuoresta: Kruunuvuorenrannan viimeinen, koskematon ikimetsä kallioineen on suojeltava! allekirjoita adressi linkissä tässä
" Stansvikinkallion asemakaavaan (nro 12410, nro 12080) kuuluvalle metsä- ja kallioalueelle on suunniteltu rakennettavan asuntoja 2000 uudelle asukkaalle. Kaavan toteutuessa kaikki alueen metsät ja luontoalueet tuhoutuvat. Suojellaan yhdessä tämä viimeinen, koskematon Laajasalon ikimetsä. Säästetään meille ja lapsillemme tämä pieni pala aitoa luontoa. Anna tukesi ja allekirjoita adressi -vaikutetaan yhdessä poliittisiin päättäjiin! "

Nostalgiaa lehtien artikkeleista:


Tviitejä matkoilta:






avainsanoja: © Satu Ylavaara Photography 2018, itä-Helsingissä, itä-Helsinki, luontokuvaus, lähimatka, lähimatkailu, Lähiöhelvetti, Lähiömatka, Lähiömatkailu, nature photography, Kruunuvuorenranta, Kruunuvuoren huvilat, ränsistyneet huvilat


entä mitä muuta alueella häärätään ja määrätään:


Kruunuvuorenranta Hopealaakso ja Kaitalahden laajennus - PDF noin vuodelat 2016:

Lähettänyt klo
Tunnisteet: , , , , , , , , , ,
Sijainti: Päätie 27, 00590 Helsinki, Suomi