Alice Cooper lookalike kilpailu Itäkeskuksen Anttilassa 1994

Alice Cooper lookalike kilpailu Itäkeskuksen Anttilassa 1994, sekä Alice Cooperin saapuminen Epesin levykauppaan roska-autolla 1989 valokuvat omiani. Tekstit kirjasta SCREAM FOR ME FINLAND, kohdasta ALICE COOPER. Kyllä ennen oli paremmin. 

Scream for me Finland e-kirjana Nextoryllä 15.01.2021 ja aiemmin Storytellissä. Hyvin voi muistella keikkoja, ja harmitella kun 1990-luku loppui. Parempitasoisia kuviani olisin voinut hakea. Mutta hyvähän on näinkin.

Tähtivierailu! Alice Cooper yhrennäköisyyskilpailu Itiksen kauppakeskuksessa. Aiku hurjaa. Miltä minä näytin silloin? 

Edellisen kerran Alice tuli suureellisesti Hellsinkiin - roskautolla- elettiin suuren Trash tourin aikaa... 20.06.1994 @ Itäkeskus Anttila
Alice Cooper Look alike competition 20.06.1994 @ Itäkeskus Anttila.

Mannerheikintiä mäni aivan solmuun ku Alice Cooper saapui roska-autolla Epesiin! 11/1989 

kaksi alinta kuvaa kirjasta SCREAM FOR ME FINLAND

#AliceCooper #alicecoopersaapuuroskaautolla #AliceCooperLookalikekilpailu #alicecooperitäkeskuksenanttilassa #ScreamForMeFinland 

#HollywoodVampires #JohnnyDepp #AliceCooper #GrönaLund #myphotography in Pinteresthttps://t.co/uIzo8DJCZ5 pic.twitter.com/HZxRJjPUbQ

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) June 9, 2016

Mannerheikintiä mäni aivan solmuun ku #AliceCooper saapui roska-autolla Epesiin! 11/1989 #Trash @RealAliceCooper pic.twitter.com/DCbvOkBSsW

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) February 24, 2017

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Satu Ylävaara (@kirjahullun_kirjahylly) jakama julkaisu

Itäkeskus eli Itis eli Itäkuskus elikkä eastimpää iistimpää menoa! Itä meidän! 2014:

Itäkeskus eli Itis eli Itäkuskus elikkä eastimpää iistimpää menoa! Itä meidän! Kauppakeskus Itis oli ennen vuonna 2014 pohjoisen suurin! (Julkaistu 5.4.2014) Mielenkiintoisia, suht uniikkeja kohteita joita muualla ei ole ainakaan valtavina ketjuina: erinomainen divari €uron kirjoineen josta saa tukevia löytöjä. No - nykyään 2021 tuotakaan divaria ei ole. 

Stoa, jossa olen käynyt mm taidehistorian luennoilla ja näyttelyissä. Toimii myös teatteri- ja keikkasalina.

Kierrätyskeskus josta saa mitä vaan, ja jonne voi myös viedä, roinaa.

Saiturin pörssi, jossa on halvimmat voodoo-nuket ja suklaatuliaiset töihin tai työhön tai vaikka omaan suuhun. Mutta onko Saituria enää idässä? 

Eestin herkut, jossa soija-puru on kaupungin halvinta... 

Syöminen kasvissyöjälle on itiksessä nykyään miltei mahdotonta, surkeata toimintaa! Kun koko ravintola-osuus haluttiin pois "ysäriltä" ei siellä johtoportaassa taaskaan ajateltu kasvissyöjiä, vegaaneista nyt puhumattakaan, vaan tarjonta tosi suppeaa. Mikä siinä on vaikeata laittaa kasvisruokaa tarjolle ja salaattibuffet? Häh?   

Ennen vanhaan idässä oli lämmintä kasvisruokaa, ja reilusti. Nykyään - hakemalla voi hakea. Miksi ei ajatella ihmisiä, jotka haluavat syödä terveellisesti???? Eettisesti??? Taas puhuu salkku ja mulkku. Huono yhdistelmä.

    

Eniweis. Sittarista eli Citymarketista voi tehdä elokuvalöytöjä kuten tuo Mestari 3€. Itiksessä on samoja liikkeitä kuin muuallakin: Suomalainen kirjakauppa, Anttila, Akateeminen kirjakauppa & Stocka, Tarjoustalo, Stadium, Tiger jne, mutta saman katon alla... 

Anttila on menetetty, mutta vuonna 1994 Alice Cooper oli Itäkeskuksen Anttilassa. 

Itä-Helsinki on helmi...

Itis, Itäkeskus, sopivasti hiomaton, itä-Helsinki on helmi, katutaidetta Helsinki katutaide metro. Yhdessäoloa. 21. kesäkuuta 2016

Itis - idän mukava kauppakeskus jossa on kyllä muutakin

Ole hyvä Helsinki -metrotaidetta empatiasta. Itäkeskus on kauppakeskuksena laajentunut sekä maallisesti, suuremmalle alueelle, sekä myös monikulttuurisesti. Elokuvateattereiden trailereissa ja tv:ssäkin Itis -nimisen ostoskeskuksen mainokset ovat monikulttuurisia että natsit näreissään. Itse en paljoa tv:n mainoksia katso, kun ovat niin vastenmielisiä, mutta Itis on pistänyt silimään postitiivisesti. Vielä kun kaikki Itiksen hahmot mainoksissa ovat muitakin kuin vain hetero-pareja niin nostan hattua. Itis on mukava paikka verrattuna keskustan kermaperseiden kauppakeskuksiin, joissa kaikissa kyllä käyn. Paitsi tänä vuonna olen viettänyt 11 kuukautta ja 22 päivää ostamatta mitään uutta tai edes käytettyä vaatetta. Tarkoituksella.

Tässä kuvia Kaamoksen ajan Itiksestä. Ostarilla on monenlaista palvelua. Ja hyvä niin.

Suomi 100 juhla 3.12.2017 Sotilaspoika oli STOAssa uudelleen, ristiriitaisena ja tärkeänä

Kävin katsomassa Sotilaspojan KOM-teatterin aulassa sopevasti itsenäisyyspäivän aikoihin lumituiskussa 2016 ja sitten huhtikuussa Itäkeskuksen STOAssa, 27.04.2017 eli veteraanipäivänä, jolloin oli myös keskustelutilaisuus. josta nämä kuvat. Tapahtuman jälkeen marssin Malmin hautasmaalle koleassa säässä, useampi kivi kengässä, ja löysin kun löysinkin sankarin eli Ompelijatar Martta Koskisen muistomerkin. Malmilla, kivenheiton päässä, Martta murhattiin, teloitettiin viimeisenä naisena Suomessa - so far. Kävin myös kuuluisan pasifistin nimeltä Arnd Pekurinen haudalla. Sitten varasin kirjan Sotilaspoika.

Sitten lähestyimme Suomi 100 juhlaa eli 3.12.2017 jolloin Sotilaspoika oli STOAssa uudelleen, ristiriitaisena ja tärkeänä.

Monologin musiikki ja äänimaailma pirstaleista, kuten sodanvastaisissa töissä pitääkin. Hendrixin Hey Joe, where you are goin´ with that gun in your hand.... ja Lou Reedin Just a Perfect day.

Johannes Holopainen, Sotilaspoika

© Satu Ylavaara Photography 2017

Yhteen punotut -näyttely Stoassa joulukuussa 2017,

Onko Stoan kulttuurikeskus lähiössä, onko Itis lähiötä? Lähiöissä on myös lähiöiden ihmisten yhteisiä ja yksityisiä näyttelyitä, laittomia ja laillisia graffiteja, yhteisötaidetta, pihajuhlia, kyläjuhlia. Lähiöissä on myös työtiloja kirjastoissa vähävaraisille kirjailijoille ja muille taiteilijoilla kun on ilmainen langaton internet sekä sähkövirta kulkee ;) Tästä suuri kitos! Kiitos!

    Tässä hieman maistiaisia:  Yhteen punotut -näyttely Stoassa joulukuussa 2017, tarkemmin sanoen 3.12.2017 kun tulin katsomaan monologia Sotilaspoika. valokuvaaja Satu Ylävaara,  Satu Ylavaara Photography:

Härmän häjyn -tyyppinen villapaita onkin pienen ihmisen ja söpö ja kulkee nimellä Syli.

Itäkeskuksessa on komea varis

Itäkeskuksessa on hyvät tehdä jouluostoksia - kierrätettyjä sellaisia. Kontti ja Kierrätyskeskus sijaitsevat samalla hollilla... Välillä on hyvä ottaa luontokuvia. Ei nyt ihan korppikotkista jotka kaartelevat, vaan luonnon oma puhdistuspalvelu vaanii...

 helsinki, itä-Helsinki, Itäkeskus, lähiö, lähiö on hima, Lähiöhelvetti, Lähiöhelvetti-häsä, lähiössä, lähiösä, rakas lähiö

Kierrätetyt joululahjat pukinkonttiin Itiksestä: Kierrätyskeskus ja Kontti

Recycled yule gifts from est-Helsinki, you, books and even more books! Kirjoja kirjoja! Kontissa oli kolme kovapintaista kirjaa yhteensä 1€, sekä neljä pokkaria yhteensä 1€. Kierrätetty joululahja on mukava. Ei ehkä kaikkien kakaroiden mielestä, mutta hei, kakaroita voi kasvattaa ;) Ihmiset voidaan jakaa ryhmiin, jotka rakastavat pehmeitä paketteja sekä kovien pakettien rakastajia - tämä voi olla myös ikäkysymys. Itse olen täysin jouluihminen, koska olen pakana, ja kekri-ihminen myös. Joulun kaupallisuus ei minua haittaa eikä hetkauta, käytän niukasti rahaa.

Kierrätetyt joululahjat pukinkonttiin Itiksestä: Kierrätyskeskus ja Kontti

Tämä hardcore Andersenin klassikko on järjettömän kaunis kirja, samalla se on kielikylpy, upeata jäistä taidetta ja grafiikka, ja tutkielma itsekkyydestä, naisen vallasta ja naisvihasta. Hinta noin 0,33€.

Finladia-voittaja vuodelta 2012, hinta 0,25€. 

Surujenkehrääjä, vai oliko kerääjä, hm, kirjojen nimetkin alkvat elää uutta, omaa elämää ja kielikylpy Maria Langin dekkari, yhteensä 0,50€. 

helsinki, itä-Helsinki, Itäkeskus, lähiö, lähiö on hima, Lähiöhelvetti, Lähiöhelvetti-häsä, lähiössä, lähiösä, rakas lähiö, Kierrätetyt joululahjat, joululahjat pukinkonttiin Itiksestä, joululahja, pukinkonttiin, Kierrätyskeskus ja Kontti,

Iistimpää joulukuvaelmaa Itiksestä - huumeruiskujen keräyslaatikoita on pilvin pimein, ruiskut sinne, ei kukkaistutuksiin

Itäkeskuksessa on ikävää kun ruiskuja on osana kukkaistutusta. Vaikka huumeruiskujen keräyslaatikotta on pilvin pimein... Helsingissä. Paikallislehdissä naristaan: " Helsinkiin tupsahtelevat huumeruiskujen keräyslaatikot puhuttavat " ja " Huumeruiskujen keräysastia keskellä viihtyisää ja näyttävää Ala-Malmin puistoa ihmetyttää ohikulkijoita." tai mtv: "Apteekkien ei ole pakko myydä ruiskuja tai neuloja huumeita suonensisäisesti myyville henkilöille. Suurin osa näin kuitenkin tekee"

Mutta ikävämpää on astian puuttuminen jos on kakaroiden tai rakkien kanssa liikkeellä. Tai vaikka Lidlin edullisiä eväitä syömässä.

Sotilaspoika veteraanipäivänä STOAssa - ja käynnit vastarintaliikkeiden sankarien ja pasifistien haudoilla

Kävin katsomassa Sotilaspojan KOM-teatterin aulassa sopevasti itsenäisyyspäivän aikoihin lumituiskussa ja nyt huhtikuussa Itäkeskuksen STOAssa. STOAn esityksen jälkeen järjestettiin 27.04.2017 keskustelutilaisuus josta nämä kuvat. Tapahtuman jälkeen marssin Malmin hautasmaalle koleassa säässä, useampi kivi kengässä, ja löysin kun löysinkin sankarin eli Ompelijatar Martta Koskisen muistomerkin. Malmilla, kivenheiton päässä, Martta murhattiin, teloitettiin viimeisenä naisena Suomessa - so far. Kävin myös kuuluisan pasifistin nimeltä Arnd Pekurinen haudalla. Sitten varasin kirjan Sotilaspoika.
 
Monologin musiikki ja äänimaailma pirstaleista, kuten sodanvastaisissa töissä pitääkin. Hendrixin Hey Joe, where you are goin with that gun in your hand.... ja Lou Reedin Just a Perfect day.

Keskustelemassa: Ville Halkosaari - rauhanturvaaja Sari Näre - kirjailija ja tutkija

Johannes Holopainen, Sotilaspoika

vas. Ville Halkosaari - rauhanturvaaja

 toisena oikealta Sari Näre - kirjailija ja tutkija

Pasifisti Arnd Pekurinen

 Ohjaus ja dramatisointi: Essi Räisänen Äänisuunnittelu: Pauli Riikonen Esiintyjä: Johannes Holopainen Valokuvat: Ilkka Saastamoinen Kesto 1 h 20 min Ikäsuositus +13


 STOAn sivulta: " Sotilaspoika on sodanvastainen manifesti, matka ihmismielen ääriin ja takaisin sekä samaan aikaan näyttämöllinen ilotulitus. Joe lähtee sotimaan ensimmäiseen maailmansotaan pelkkänä poikasena ja herää sairaalassa torsona reilut sata vuotta myöhemmin. Hän on sotinut koko 1900-luvun demokratian ja talouskasvun nimissä ja menettänyt kaiken. Nyt hän nousee sängystään viimeisen kerran taistellakseen kaiken sen puolesta, mikä on oikeasti tärkeää. Sotilaspoika saa äänen rajoja rikkovassa ja koskettavassa monologissa. Näyttämöllä nuori ja lahjakas Johannes Holopainen. Keväällä 2015 Lappeenrannan Kaupunginteatterissa kantaesitetty Sotilaspoika perustuu Dalton Trumbon romaaniin Johnny got his gun (1939). Essi Räisäsen ohjaama esitys on vieraillut mm. Kansallisteatterissa, Teatteri Vanhassa Jukossa Lahdessa ja Porin Lainsuojattomat-festivaalilla. Sotilaspoika voitti pääpalkinnon Pärnun kansainvälisellä Monomaffia-teatterifestivaalilla elokuussa 2016 ja nähtiin KOM-teatterin Aulanäyttämöllä itsenäisyyspäivän viikolla. "

Head like a hole eli #Sotilaspoika @KOM_teatteri aloitti itsenäisyyspäivän vieton 5/12/16 suoraan Kontulan metsistä pic.twitter.com/XCH14lIP4j

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 5. joulukuuta 2016

#itsenäisyyspäivänaatto nepalilaisessa - ihana kasvisruoka oli kuin #Väinämöinen. Sitten @KOM_teatteri #Sotilaspoika pic.twitter.com/tMiYrrzfyg

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 6. joulukuuta 2016

Luin KOMissa Dalton Trumbo: #Sotilaspoika. #kirjaploki #rauhantyö #rauha hieno monologi myös 7/12/16 @KOM_teatteri pic.twitter.com/bNjTgJgsIn

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 6. toukokuuta 2017

#sotilaspoika @stoa_kulttuuri päivitettynä versiona. Pääsi kuuhun, riisti lampaalta identiteetin, äänesti. Ihminen pic.twitter.com/i5wYquyQsq

— Satu Ylävaara (@SatuYlavaara) 28. huhtikuuta 2017